Riittämättömyyden tunne ei katoa suorittamalla ja tekemällä enemmän
- Ei sillä, että teet paremmin tai nopeammin.
- Ei sillä, että annat itsestäsi enemmän
- Ei sillä, että yrität kovemmin.
- Ei sillä, että keräät titteleitä, saavutuksia tai ulkoista arvostusta.
Jos riittämättömyys olisi ratkennut suorittamalla, se olisi ratkennut jo.
Kysy siis itseltäsi rehellisesti: Kenelle minä en ole riittävä?
Ja uskalla mennä vielä syvemmälle:
Voisiko olla niin, että en tunne olevani riittävä… itselleni?
Sukellus juurisyihin..
Mistä riittämättömyyden tunne ja sen aiheuttama suorittamisen kehä on syntynyt?
Ei siitä, että olisit tehnyt liian vähän -tai ollut liian vähän..
Se syntyy siitä, että jossain vaiheessa usein lapsena.. et tullut nähdyksi, kuulluksi tai hyväksytyksi omana itsenäsi. Eli et tuntenut olevasi riittävä omana itsenä.
Ja tämä kokemus on juurtunut sinuun siten, että se ohjaa sinua yhä edelleen aikuisena – kunnes pääset käsiksi ytimeen ja vapautat itsestäsi sen, joka ei koskaan ollut sinun.
- Joten kysy itseltäsi, kenen silmissä minä en tuntenut lapsena olevani riittävän hyvä ja arvokas omana itsenäni?
- Kenen edessä minun piti olla parempi, olla jotain muuta kuin olin?
Sieltä se riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne sekä suorittamisen kehä on sinuun syntynyt.
Ja hei…jos pysähdyit, menit ja mietit syvältä…
Jos tässä kohtaa alkaa itkettää.. Suru saa tulla. Se on hyvä asia.
Suru kertoo, että olet koskettanut sitä kohtaa itsessäsi, joka ei ole koskaan aiemmin saanut olla totta. Tulla nähdyksi, kuulluksi tai hyväksytyksi.
Sitä osaa, jota olet häpeillyt ja peitellyt itsesäsi. Sen kuuluukin tuntua surulliselta.
Olet kantanut myös tätä surua repussasi aina. Ehkä se on aiheuttanut muitakin haasteita elämässä.. kehon kipuja ja oireita-joille et ole löytänyt selkeää syytä? Selässä, harteissa?
Keho puhuu, kun mieli ei ymmärrä.
Suru saa nyt vapautua ja purkautua. Taakka pudota. Sä olet turvassa!
Ehkä haluat – tai oikeastaan sun tarttee tuntea myös vihaa – onhan se nyt paitsi ihan saatanan surullista, myös raivostuttavaa, että ihminen on elänyt koko tähän astisen elämänsä häpeän, arvottomuuden ja riittämättömyyden kautta suorittaen elämäänsä. Niin ketä varten se oli? Kenen elämää sä elit?
Ketä sinä yritit miellyttää, kenen silmissä mukautua sopivaksi, arvostetuksi ja hyväksytyksi? Kadottaen samalla itsesi?
Vihassa on voima, se joka laittaa uuden alun liikkeelle. Sillä nyt riittää!!
Nyt alkoi viimein oman näköinen onnellinen elämä.
Kun suru ja viha vapautuvat saavat liikkua, ne eivät enää pidä sinua otteessaan. Alta paljastuu ilo, keveys ja aito yhteys itseen.
Sitten se helpottaa. Ja voit alkaa tuntea olosi taas riittäväksi, arvokkaaksi ihmiseksi – vähemmälläkin. Olemalla ihan vaan sinä.
Riittämättömyyden tunne ei katoa sillä, että yrität olla enemmän.
Se alkaa kadota sillä, että uskallat nähdä itsesi, tuntea tunteet -ja heittää hiiteen sen osan sinusta, joka ei koskaan saanut tuntea olevansa tarpeeksi.
Rakkaudella, Ninnu
