Moni puhuu “juurisyistä”. Mutta usein niistä puhutaan vain “syiden ja seurausten tasolla”
On kuitenkin hienoa, että yhä useampi alkaa nähdä sen, ettei pelkkää oiretta tai pintaa voi hoitaa loputtomiin. Että tarvitaan syvempää ymmärrystä ja pitäisi päästä käsiksi juurisyihin.
Mutta mitä juurisyyt oikeastaan ovat? Sukelletaan siihen!
Esimerkiksi masennuksen “juurisyiksi” on usein listattu:
- Haitalliset elämäntavat
- Ravitsemus ja puutostilat
- Stressi- ja kuormitustekijät
- Olosuhteet
- Univaikeudet
- Uupumus
- Yksinäisyys, ihmissuhdehaasteet
Ja se on totta, nää kaikki asiat on sellaisia, mitkä voi sairastuttaa ennenpitkää ihmisen mielen ja/tai kehon.
Mutta kuinka usein on auttanut, kun ihmiselle sanotaan, että vähennä stressiä, syö terveellisemmin, liiku enemmän, käy juttelemassa ammattilaisen kanssa, mene ihmisten ilmoille, nuku paremmin (tai ota unilääkettä), lepää enemmän, tai aika parantaa kriisit ja sydänsurut..
Aivan. Ja siksi mikään ei muutu, kun nämä asiat eivät ole niitä todellisia juurisyitä. Nämä ovat syitä, seurauksia, tiloja sekä reaktioita.
Ne kertoo mitä tapahtuu, mutta ne ei kerro miksi.
Eikä ne kerro miksi ne on syntyneet.
Ne ei kerro mikä niitä ylläpitää – mikä sisäinen ohjelmointi, uskomus tai tunnekuorma on niiden taustalla.
Juurisyyt ovat syvemmällä
Juurisyyt ovat:
- sisäisiä ohjelmointeja
- uskomuksia
- selviytymismekanismeja
- tukahdutettuja tunteita
- kehon muistiin jääneitä kokemuksia
- alitajuisia tarinoita
- opittuja rooleja
- turvattomuuden kerroksia
- häpeää, jota ei ole koskaan saanut purkaa
- pelkoa, joka ohjaa valintoja
- tapaa olla olemassa -joka ei enää palvele
Nämä ovat niitä kerroksia, jotka:
- pitävät sut yli- tai alivireänä
- estävät palautumisen
- vievät energian
- ohjaavat ihmissuhteita
- pitävät sut pienentämässä itseä ja mahdollisuuksia
- saavat sut suorittamaan yli rajojen ja voimien
- ylläpitävät kipua ja oireita
- pitävät sut jumissa, vaikka “tiedät mitä pitäisi tehdä”
Nämä ovat juurisyitä.
Niinpä heitän muutaman kysymyksen:
- Miksi stressi ei purkaudu?
- Miksi keho ei palaudu ja hermosto rauhoitu?
- Miksi ihminen ei lepää?
- Miksi ihminen ei kuuntele itseään?
- Miksi ihminen ei huolehdi itsestään?
- Miksi hän ei aseta rajoja?
- Miksi hän ajatuu -tai jää suhteisiin, jotka satuttaa?
- Miksi hän suorittaa yli rajojen ja voimien?
- Miksi hän ei usko olevansa arvokas?
- Miksi hän ei menesty uralla tai yrittäjyydessä?
- Miksi hän ei menesty taloudellisesti?
- Miksi hän ei tee muutosta, vaikka tietää mitä pitäisi tehdä?
- Miksi keho oireilee, vaikka selkeää syytäkään ei löydy?
Nämä ovat juurisyitä -ja voi olla, ettei yhden kertainen miksi kysymys riitä.
Mutta totuus on myös, että kaikki eivät ole valmiita kohtaamaan näitä asioita itsessään.
Koska se voi tehdä kipeää… sillä kyse on pitkälti myös tunteista. Juurisyiden näkeminen itsessään voi aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää -joita kukaan ei halua tietentahtoen tuntea. Kuten ei monia muitakaan ikäviä tunteita.
Niinpä meistä moni on oppinut välttelemään ”tunnetason kipua” koko elämänsä. Moni tuntee ennemmin jopa fyysistä kipua, kuin kohtaisi ja käsittelisi ikävän tunteen. Ja niinpä meihin on kerrynyt elämän varrella paljon tukahdutettua tunnetaakkaa.
Todellisuudessa ikävässä tunteessa ei ole mitään pelättävää, me vain olemme oppineet välttelemään ja tukahduttamaan niitä -aivan kuin ne olisi pahoja -jolloin ne aiheuttaa meille itseasiassa enemmän kipua ja haittaa kuin se, että kohtaisimme, hyväksyisimme -ja vapauttaisimme ne.
Siksi juurisyyt pitäisi kohdata myötätunnolla, lempeydellä ja hyväksynnällä. Koska jokaisen juurisyyn taustalla on aina jokin tarina, kokemus tai selviytymismekanismi — eikä se ole koskaan ihmisen oma vika.
Mikään muutos ei synny itseinhosta, itsensä ruoskimisesta tai syyllistämisestä. Koska silloin ihminen taistelee itseään vastaan, ja hän jatkaa vain samaa kaavaa, joka on jo valmiiksi satuttanut.
Ja tätä näkee paljon esimerkiksi elämäntapamuutosten äärellä.
Monelle on tutumpaa moittia, kritisoida, arvostella ja syyttää itseään — kuin pysähtyä ja hyväksyä itsensä ja se, mitä sisällä oikeasti tapahtuu. (Oman itsen ja tilanteen hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista. Se on lähtökohta muutokselle.)
Toisille taas on helpompaa etsiä syy jostain ulkopuolelta, koska se tuntuu turvallisemmalta kuin katsoa sisäänpäin.
Mutta todellinen vapautuminen alkaa vasta silloin, kun ihminen uskaltaa kohdata itsensä — lempeästi, ei rangaisten.
Juurisyyt on aina niitä sisäisiä ohjelmointeja, uskomuksia, tunteita ja selviytymismekanismeja:
- miten ihminen syö tai huolehtii itsestään
- miten hän lepää
- miten hän palautuu
- miten hän toimii ihmissuhteissa
- miten hän työskentelee
- miten hän suojaa itseään
- miten hän reagoi stressiin ja kuormitukseen
- miten hän kantaa kipua
- miten hän näyttää tunteita
- miten hän tekee valintoja
- miten hän näkee itsensä -ja muut ihmiset
..jotka ohjaavat kaikkea.
Se, että joku listaa masennuksen juurisyyksi stressin, terveellisten elämäntapojen laiminlyönnin ja yksinäisyyden: …on vähän kuin sanoisi: “Juurisyy siihen, että talo palaa, on tuli.” Ei. Se on seurauksen taso.
Syy kertoo, mitä tapahtuu. Juurisyy kertoo, miksi se tapahtuu.
Jos yrität korjata:
- oireita
- tapoja
- käyttäytymistä
- elämäntapoja
- tavoitteita
…mutta juurisyy on edelleen siellä, sä palaat aina samaan kohtaan.
Ei siksi, että olisit epäonnistunut. Vaan siksi, että korjasit väärää asiaa.
Kun juurisyy vapautuu, kaikki muuttuu.
