Yksinäisyys, uupumus, mielenterveyshaasteet, suorittaminen..
Mielenterveyden ongelmat, ahdistuneisuus ja uupumus on yhä yleisempiä tänä päivänä.
Terveydenhuolto tarjoaa ratkaisuksi ensisijaisesti lääkehoitoa ja sairauslomaa, joista toki voi olla hyötyä, mutta ne ei korjaa ongelmien juurisyitä, joihin pitäisi pystyä syventymään paranemisen kannalta.
Usein näiden ongelmien taustalla on se, että me emme elä yhteydessä omaan aitoon itseemme, jonka vuoksi emme myöskään voi elää elämäämme omien syvimpien tarpeiden, toiveiden ja arvojemme mukaisesti.
Alkuun mainittakoon, että teema josta nyt kirjoitan, on niin laaja ja monisäikeinen, että tähän tekstiin en saa siitä kuin pienen pintaraapaisun, toivottavasti kuitenkin ajatuksia herättävän sellaisen.
Meillä saattaa olla arvoja, mutta mihin ne todella perustuu? Osaatko perustella? Usein tällaiset arvot perustuu siihen, mitä me on ulkoapäin opittu pitämään tärkeinä, oikeina ja hyvinä asioina. Ei suinkaan siihen mihin kannattaisi, eli siihen mikä on oman elämän tarkoitus.
Mikä on sun elämän tarkoitus?
Kun ihminen elää riittävän kauan elämää (tiedostamattaan) jonkun muun kuin oman aidon itsensä kautta, ihminen uupuu. Masentuu. Ahdistuu. Tällöin ihminen ei tee riittävästi asioita, joista saa kokea aitoa iloa, onnea, merkityksellisyyttä ja kiitollisuutta.
Ei oman näköisen elämän eläminen kuuluukin uuvuttaa ja masentaa, sillä se on mielen ja kehon keino kertoa, että haloo herää jo, tee asialle jotain!
Yhteys itseen syntyy tietoisuuden ja läsnäolon kautta, mutta miksi se on niin vaikeaa monelle?
Koska. Ihminen elää ja toimii 95% ajastaan täysin tiedostamatta, oman alitajuisen uskomusjärjestelmän automaattiohjauksen ja egonsa kautta.
Alitajuinen automaattiohjaus koostuu mm. yksilöllisestä uskomusjärjestelmästä, joka on rakentunut meihin ensimmäisen n. 10 ikävuoden aikana. Tuolloin me on kerätty itseemme vanhemmilta, lähipiiriltä ja opettajilta kaikenlaisia ajatuksia ja uskomuksia siitä mitä elämä on, mitä muut on ja mitä minä olen.
Kaikki mitä me ollaan lapsena nähty, kuultu ja koettu, on muodostanut meille käsityksen elämästä, rakkaudesta, rahasta, työnteosta, muista ihmisistä ja omasta itsestä. Yleensä käsitykset on negatiivisia, itseä pienentäviä, elämää rajoittavia haitallisia uskomuksia, itsetuntoon ja mindsetiin aikuisiällä heikentävästi vaikuttavia.
En ole riittävän hyvä, en ole tarpeeksi, en ole rakastettava, en osaa, en pysty, enhän minä, tunteita ei saa näyttää, olen ruma, olen huonompi kuin muut, itserakkaus on pahasta, se kellä onni on se onnen kätkeköön, ihmiset on pahoja, maailma on vaarallinen paikka.. ja mitä ikinä näitä on varmasti satoja tuhansia erilaisia kaikkia mitä me ei edes tietoisesti tosiaan ajatella.
Minkälainen sinun käsitys on maailmasta, muista ihmisistä ja itsestäsi? Onko se todella totta?
Pienenä sitä pystyy kuvittelemaan ja unelmoimaan mitä vaan, elämä on täynnä mahdollisuuksia ja meidän on helppo uskoa pystyvämme mihin vain tässä elämässä (niinkuin oikeasti onkin). Lapsi leikkii ja puhuu unelmistaan innoissaan vanhemmille, kunnes joku sanoi, älä nyt tuollaisia, älä liikoja kuvittele, tulet pettymään, ei ole mahdollista.. vanhemmat ehkä yritti suojella lastaan pettymyksiltä, mutta se on luonut ihmiseen rajoittavan käsityksen omista kyvyistä ja mahdollisuuksista, jotka vaikuttaa vielä aikuisiälläkin. Ja niin me sitten eletään tätä elämää siellä comfort zonella, itseä ja mahdollisuuksia pienentäen sekä rajoittaen.
Koska lisäksi pelko epäonnistumisesta ja sen mukana tuomasta häpeästä.
Me ollaan pidetty lähes kaikkia koettuja, kuultuja ja nähtyjä asioita totuuksina silloin kun oltiin lapsia, koska meillä ei ollut kykyä kyseenalaistaa. Ja niin me pidetään niitä asioita totuuksina vielä aikuisälläkin, koska ne ajatukset ja uskomukset on juurtuneet meidän alitajuntaan.. ja ne juurtuu koko ajan yhä syvemmin, sillä me haetaan koko ajan lisää todisteita ja vahvistusta sille, minkä me uskotaan tai halutaan olevan totta. Niin se mieli toimii, tiedostamatta edelleen. Hyvässä ja pahassa. Ennen kuin me havahdutaan tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan sitä. Tullaan siis tietoisiksi.
Jos tullaan ikinä. Valitettavasti kaikki ei tule tätä autuutta koskaan kokemaan.
Meidän alitajunnan automaattiohjaukseen, ajatuksiin ja uskomuksiin vaikuttaa myös tunnelukot, erilaiset tiedostamattomat pelot, tunteet, kiintymyssuhdemallit, traumat, haavat, vaille jäämiset.. joita meillä kaikilla on jonkinasteisia, olkoon lapsuus ollut miten normaali ja hyvä tahansa. Ei me niitäkään tiedosteta, jos ei haluta.
Meissä kaikissa on kaksi puolta.
Ego, se järjen ääni… ja sielu, se sydämen ääni…
Ego on esillä aina sen meidän alitajunnan tiedostamattoman automaattiohjauksen kautta, johon vaikuttaa kaikki edellä mainitut, ulkoapäin opitut asiat, ajatukset, uskomukset, traumat, haavat, vaille jäämiset, tunnelukot..
Ego pyörittää meidän elämää 95% ajasta. Tiedostamatta. Se, joka käyttäytyy reaktiivisesti, suojellakseen meitä, mutta usein myös haitallisesti itseä sekä muita kohtaan. Egon vallitessa maailmassa on ilkeyttä, pahuutta, väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä, sotia jne.
Sitten on sielu, sydämen ääni. Eli tietoisuus. Se on se tila, joka meille on annettu heti syntymässä. Tila, joka ei katoa eikä muutu. Tila, kun oltiin viattomia, aitoja, puhtaita, vapaita, onnellisia, tarvitsevia, täynnä rakkautta, luottavaisia ja potentiaalia oppia ja olla pelkäämättä turhia. Kunnes tuli elämä ja ihmiset siinä, ja alkoi liimailla meidän päälle kaikkia haitallisia uskomuksia ja ajatuksia.. ja muovaamaan meistä jotain, mitä he ehkä itse halusivat meidän olevan, ajattelevan, tekevän, mille näyttävän.. sitä, mihin me ei oltaisi muuten kasvettu.
Tietoisuuden tilasta löytyy oman elämän tarkoitus, se mikä meille on jo syntymässä annettu. Meille on annettu jo syntyessä kykyjä, lahjoja, taitoja, persoonallisuuden piirteitä, joiden tarkoitus on toteuttaa sitä meidän syvintä tarkoitusta maan päällä. Meille on annettu omanlainen keho, jonka avulla me voidaan tarkoitustamme toteuttaa. Siksi kehoa kannattaa rakastaa, siitä kannattaa pitää huolta. Mutta sitten tuli pelot, häpeä, traumat. Ja ego, joka otti vallan meidän elämästä ja ajatuksista. Minäkuvasta, maailmankuvasta..
Maailmassa olisi kipeästi tarvetta tietoisuustaitojen kehittämiselle!
Miten tietoisuuden tilan ja aidon oman itsensä voi löytää?
Valitettavan usein moni havahtuu tähän vasta sitten, kun ollaan oltu riittävän kauan aikaa hukassa omassa elämässä, ajelehdittu ja seilattu milloin minnekin sattuu tuulemaan ja lopulta ajaudutaan siihen pahimpaan myrskyyn, josta ei ulospääsyä helposti löydykään.
Uupumisen, riittävien monien vastoinkäymisten tai pohjalla käymisen kautta, sitten kun ei ole muita vaihtoehtoja, kuin lähteä rakentamaan itseään ja elämäänsä uudelleen.
Sitten, kun elämä pakottaa pysähtymään. Osan se pakottaa, miksi ei kaikkia.. en tiedä.
Moni elää elämänsä vain tyytyen siihen mitä on, tiedostamatta koskaan omia syvimpiä unelmia eli mahdollisuuksia ja uskomatta niiden todella olevan myös mahdollisia. Saamatta koskaan tuntea aitoa rakkautta, onnellisuutta ja vapautta. Vapaudella tarkoitan kaikkien menneisyyden taakkojen, ikävien tunnemuistojen vapauttamista kehosta ja elämästä ja niitä meillä on ihan jokaisella.
Koettelemukset elämässä voi siis ottaa lahjana! Niiden tarkoitus on opettaa meitä ja yrittää näyttää meille ominta suuntaa. Tai sitä, mihin ei ainakaan kannata mennä.
Olla hukassa on oiva tilaisuus tutustua aitoon itseensä!
Näitä taitoja voi kehittää muutoinkin kuin pohjalla käymisen kautta. Ja kannattaa. Koska sitten on valitettavasti myös niitä, ketkä ei löydä tietään ulos pohjalta tai myrskyn keskeltä.. koska ei saa oikeanlaista apua.
Tai ei ole valmis apua vastaanottamaan, saati kykenevä ottamaan vastuuta omasta elämästä ja onnellisuudesta, katsomaan myös peiliin. Helpompi syyttää omista ongelmista ja haasteista aina muita, kuin pohtia mikä minussa on ajanut minut näihin ongelmiin ja mitä minun pitäisi itsessäni kehittää, etten ajautuisi niihin enää.
Tietoisuustaidot kehittyy rauhoittumisen, läsnäolon, hiljaisuuden kautta. Meditaatiot, mindfulness, jooga on hyviä apuvälineitä. On myös tutkittu, että tietoisuuden tilaan tarvitaan alle 90 syke. Syvään hengitys rauhoittaa hermostoa. Tietoisuuden tilaa ei saavuteta suorittamalla, kiireessä tai stressissä.
Suosittelen kirjoja läsnäolon voima ja suurin salaisuus.
Tietoisuuden tilan kautta löytyy aito yhteys itseen, siihen kuka on, myös ne omat unelmat eli mahdollisuudet. Omia unelmia tavoitellaan ja toteutetaan tietoisuuden tilasta käsin, koska sieltä löytyy myös aito halu, palo, innostus, motivaatio, potentiaali, intuitio, kyvyt, taidot, arvot ja vastaukset kaikkiin omaa elämää askarruttaviin kysymyksiin.
Herättikö tämä sinussa ajatuksia tai oivalluksia? Jäikö jokin asia ilmaan roikkumaan?
