Miten hitossa voin oppia asettamaan itselleni rajoja, mitä ne edes tarkoittaa?
Miten voin oppia rakastamaan itseäni? Miten voisin edes hyväksyä itseni? .. mietin ollessani totaalisen rikki, hukassa ja pohjalla. Olin suorittanut elämääni ja elänyt selviytymismoodissa sata lasissa monta vuotta. Siihen päälle pettymykset ja valtavat sydänsurut ihmissuhteissa.
Olin kuullut ja lukenut monesta paikkaa, että tilanteessani pitäisi oppia asettamaan rajoja. Mutta ei mulla ollut hajuakaan mitä ne tarkoittaa! Muuta kuin sanoa ”ei” silloin, kun ei jaksa. Miten se muka kenenkään elämänlaatua ja ihmissuhteita parantaisi?
Päätin, jos tämän minä joskus selvitän ja opin, opetan muillekin.
Se oli elämäni merkittävin päätös ja “nyt riittää hetki” voimauttavin. Sen jälkeen alkoi tapahtua. Aivan kuin itsestään. Ja nyt saan opettaa muillekin.
Rajat ja rakkaus on loppupelissä ihan hiton yksinkertainen asia, mutta silti niin vaikea ymmärtää ja toteuttaa. Tiedän.
Yksinkertaistettuna rajat on omien tarpeiden, toiveiden, unelmien, ajatusten, tunteiden ja mielipiteiden tiedostamista, esille tuomista ja itseen luottamista. Se on itsen syvempää tuntemista. Sen tietämistä kuka minä olen titteleiden, vanhemmuuden ja egon alla?
Mitä sallin ja hyväksyn elämässäni. Mistä unelmoin. Mitä tarvitsen, toivon ja haluan ollakseni onnellinen ja hyvinvoiva, mitä en. Mitkä on minun syvimmät arvot elämässäni. Niiden asioiden noudattamista -se on myös yhtä kuin itsensä kunnioittamista.
Vaatii syvällisempää itsetuntemusta, että voi tiedostaa ensin omia tarpeitaan ja toiveitaan.
Jos ei tunne itseään ja elää muiden odotusten mukaan, ei voi tietää, eikä asettaa omia terveitä rajojakaan.
Rajattomuuteen liittyy usein liika kiltteys ja mukautumisen tunnelukot kuten uhrautuminen, alistuminen, miellyttäminen ja hyväksynnän haun tunnelukko. Nämä ohjaa elämäämme automaatiolla, koska ne on opittu jo lapsuudesta ja sen vuoksi meille normaali hyväksytty tapa toimia. Onneksi tunnelukkoja voi työstää ja vapauttaa itsessään! (Ja voin auttaa sinua siinä!)
Tämä ja sisäinen arvottomuuden tunne johtaa suorittamiseen.
Rikomme kuitenkin koko ajan omia rajoja, kun sivuutamme omat tarpeet, toiveet, tunteet ja unelmat. Hylkäämme siis itsemme.
Tästä johtuu uupumus ja usein myös masennus.
Rajattomuuteen liittyy myös pelko. Mitä tapahtuu, mitä muut ajattelee ja on mieltä, jos ilmaisen ajatukseni, tunteeni, mielipiteeni? Ehkä pelkään, että minulle suututaan.
Entä jos toinen loukkaantuu, kun sanon suoraan mikä on minulle ok ja mikä ei? Entä jos minua pidetään itsekkäänä? Pelkään ettei minusta pidetä, ettei hyväksytä, että minut hylätään.
Omien ajatusten, tarpeiden, toiveiden ja tunteiden eli rajojen tunnistaminen ja sen jälkeen myös esiin tuominen voi olla vaikeaa, jos on oppinut elämään mukautuen muiden odotuksille.
Se on varmuudella vaikeaa, jos oman arvon tunto on riippuvainen muiden mielipiteistä.
Tähän liittyy myös sisäinen turvattomuus. Olen turvaton, jos minusta ei pidetä kun sanon omat ajatukseni ääneen. Saan turvan kokemuksen siitä, kun mukaudun (tai piiloudun) ja minuun ollaan tyytyväisiä, eikä kukaan suutu.
Olen turvassa, kun alistun, uhraudun ja miellytän. Kuulun joukkoon, enkä tule muiden hylkäämäksi.
Omien rajojen rikkominen on itsensä hylkäämistä, joka johtaa henkiseen, psyykkiseen ja fyysiseen pahoinvointiin ja epätasapainoon.
Eikä suotta sanotakaan, että ystäväpiiri voi muuttua sen jälkeen, kun ihminen alkaa eheytyä sisäisesti, johon kuuluu oleellisesti omien rajojen tiedostaminen ja vahvistaminen.
Mutta ne, ketkä eivät kestä sitä versiota sinusta, joka olet tänne syntynyt olemaan, ei kuulu ollakaan sinun elämässäsi enää. Tilalle tulee uusia.
Kun opin ja päätän, etten hylkää itse itseäni enää koskaan ja alan asettamaan itselleni rajoja, uskaltaudun tulla alttiiksi muiden hylkäämiselle.
En enää muokkaa omia ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä muiden odotusten, tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi, koska luotan itseeni ja olen turvassa itseni kanssa.
Terveisiin rajoihin kuuluu myös terve viha. Minun keho, koti, ajatukset, tunteet- niiden puolustaminen.
Terveisiin rajoihin kuuluu myös joustavuus. Liialliset rajat ja muurit on usein suojakeino.
Pelkkä “ei” sanominen ei ole yhtä kuin terveet rajat.
Ei sanasta tulee heti kielteinen olo, eikä kukaan kielteistä kohti halua mennä. Rajat on myös ”kyllä” kaikelle sille mitä haluaa, mitä toivoo ja mistä unelmoi! Ne on itseasiassa niin ihana ja upea juttu, mitä kaikkea ne mahdollistaakaan!
Toki ei sanominen liittyy tähän siinä määrin, että oppii tunnistamaan asiat elämässään, joille haluaa sanoa ei, ja sanoo sen myös.
Rajoihin liittyy siis yhtä vahvasti kyllä. Kyllä kaikelle sille mitä oikeasti todella sisimmässään tuntee, haluaa, tarvitsee, toivoo, mistä unelmoi.
Rakkautta ja rajoja itseään kohtaan on todellakin mahdollisuus oppia. En ole tiennyt enkä uskonut sitä aina. Loppupelissä ihan hiton yksinkertainen asia, mutta kuitenkin niin vaikea.
Meidän ihmisten on vaan usein niin vaikea kiinnostua, tai ymmärtää mitään mitä emme silmillä näe. Olemmehan myös oppineet elämään elämää menneisyyden eli lapsuuden ohjelmointien mukaan. Se normaali, mitä muutakaan. Monesti kuitenkin juuri nämä asiat olisi niitä, mitä olisi tärkein ymmärtää itsessään -ja muissa.
Jokaisen elämän syvin tarkoitus on olla onnellinen ja nauttia siitä. Toteuttaa unelmiaan ja käyttää potentiaaliaan. Nämä kaikki on meissä olemassa ja kaikille mahdollista, mutta vaatii itsetuntemusta, eli kiinnostusta itsestään, ajatuksistaan, tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan pintaa syvemmältä.
Rajat on rakkautta endeed, myös aikuisena, kun rajojen asettaminen ei ole enää vanhempien tehtävä – vaan meidän itsemme. Vaikkakin se rajattomuus syntyykin usein juuri siitä, ettemme ole saaneet kokea ja nähdä lapsenakaan terveitä rajoja.
Eli kaikkea sitä, mitä yllä kirjoitin. Kun emme ole saaneet tuntea kiukkua, vihaa, surua turvallisesti. Kun emme ole saaneet ilmaista mielipiteitämme ja ajatuksiamme tai unelmiamme rohkeasti. On täytynyt oppia mukautumaan vanhempien tahtoon.
Kunnioittamaan vanhempien arvoja sekä unelmia. Niin lapsi hylkää itsensä jo pienenä. Ja niin se näkyy tässä meidän järkimielisessä suoritusyhteiskunnassa ja sen uupumus- sekä mielenterveystilastoissa tänä päivänä.
Pelkät kotiintuloajat, säännöt, määräykset saati vanhempien tahdon mukaan eläminen ja heidän toiveisiin kasvaminen ei ole rajoja. Se voi olla pelkkää kontrollia.
Lähde mukaan sun omalle rakkausmatkalle!
🖤 Rakkaus, joka kestää ja alkaa sinusta– valmennukseen. Saatavilla itsenäisesti käytävä voimallinen verkkokurssi, tai henkilökohtainen tuki ja ohjaus. TUTUSTU TÄSTÄ LINKISTÄ!
Ja tuu seuraa mua somessa tilillä ninnucoco ja vahvaitsenainen -jos et vielä seuraa.
Rakkaudella: Ninnu
