Elämän suorittaminen
Sinkkuäidin uupumus ja Burn Out
Lapseni toi syksyllä kotiin täytettäväksi laajan terveystarkastuksen paperit ja mieleen muistui parin vuoden takainen, kun samat paperit oli keittiön pöydällä ja niiden täyttäminen tuntui ylitse pääsemättömältä. Kuten moni muukin ”ylimääräinen” miettimistä saati tekemistä vaativa asia.
Jälkikäteen ajateltuna, arki oli lopulta selviytymistä siten, että sain lapsille ruokaa pöytään, vaikkakin joinain päivinä Saarioisten äitien tekemä ruoka tilattiin läheisestä K-marketista Woltilla, koska en kyennyt mennä kauppaan saati miettiä, mitä muutakaan voisi syödä, tai jaksaisi tehdä. Siltikään hälytyskellot ei soineet.
Aiemmin olin ollut se supertehokas arjen sankari, joka nautti kaikista kotitöistä, kaupassa käymisestä, ruoanlaitosta, harrastuksista, ystävistä, piti kaikki langat käsissään ja aikataulutti arkea lähes minuutin tarkkuudella. Kuinka olisi muuten ehtinyt kaikkea, mitä arkea yksin kolmen lapsen kanssa käyvän ihmisen täytyi hoitaa. Opintojen ja vaativan, mutta kivan työn ohella.
Lopulta olin hermoraunio tai raato, joka oli vetäytynyt sosiaalisista suhteistaan ja harrastuksista, makasi työpäivien jälkeen sängyssä ja yritti hoitaa vain kaiken sen, mikä oli lasten vuoksi pakko juuri sillä hetkellä hoitaa. Koin huonoa omaatuntoa.
Jaksoin kuitenkin käydä töissä ja antaa työlle itsestäni 120%. Monesti menin töihin hymyillen, kuivaten kyyneleet, jättäen vihan ja surun oven toiselle puolen.
Jännä juttu, kun muulle elämälle ei energiaa enää riittänytkään. Töissä koin onnistumisia sekä hyviä tunteita, tiesin olevani hyvä siinä mitä tein. Kotona tunsin huonommuutta, yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä äitinä.
Luulin, että olen uupunut arkeen yksin, en työhön.
Lopulta tuli stoppi hieman yllättäen myös töissä. Se oli hämmentävää. Työ, josta olin kovasti pitänyt, alkoi tuntua vastenmieliselle jopa oksettavalle, enkä kyennyt enää tekemään sitä.
Työuupumus
Pakon edessä oli mentävä työterveyteen. Työterveyslääkäri kirjoitti todistukseen työuupumus.
En uskonut. Puhui myös korkean suorituskyvyn masennuksesta. Koin epäonnistuneeni, enhän ollut juuri koskaan sairauslomalla. Tunsin syyllisyyttä.
Se oli pelottavaa aikaa, sillä mietin, menikö viimeinenkin asia elämästä, missä koin onnistumista ja iloa. En tiennyt mitä tapahtuu ja kuinka kauan joudun olemaan pois työstä. Palaudunko ikinä ja miten se tapahtuu. Voinko palata työhön enää ikinä häpeän vuoksi ja luotetaanko minuun enää. Miten talous kestää.
Aloin suorittamaan sairauslomaa tunteakseni oloni edes jollain tapaa kelvolliseksi kansalaiseksi. Olihan kotona jäänyt moni asia hoitamatta ja tekemättä pitkältä ajalta. Aloitin roskiskaappien pesusta.
Näin jälkikäteen ajateltuna, en ymmärrä miten kestin arjen uupumusta niinkin pitkään. Kai se oli tila, mikä oli hiipinyt elämään hiljalleen vuosien saatossa. Siihen oli ehtinyt tottua.
Toki elämässä oli myös parempia kausia, jotka piti toivoa yllä, että tämäkin on väliaikaista ja joskus helpottaa.
Pohdin, miten lapseton tai yhden lapsen vanhempi, saati parisuhteessa elävä saattoi uupua.
Nyt ymmärrän paremmin, kun tiedän oman uupumukseni juurisyiden olleen paljon syvemmällä, kuin tekemisen määrässä.
Mielessäni olin joskus vannonut, minähän en uuvu koskaan! Heikkojen sairaus, minä olin vahva (ja itsenäinen) nainen, monesta jo selvinnyt.
Sinkkuäidin vastuu, velvollisuudet ja yksinäisyys
Pidin omaa uupumusta yksin puurtamisen syynä ja odotin sekä oletin, että sitten kun löydän sen oikean, niin helpottaa. Sitten kun on joku jakamassa arkea, vastuuta ja tekemistä.
Ja kyllähän niitä yrityksiä välillä oli. Nopeita nousuja, nopeita laskuja. Viimeisin ja suurin pettymys oli liikaa, piste ”I:n” ja väsyneen yksin puurtajan päälle.
Mutta minkäs teet. Vetovoiman laki toimi myös minun kohdallani tuoden eteen ihmisiä ja suhteita, jotka kaikki yrittivät vain opettaa tervettä itsearvostusta ja terveitä rajoja, jotka minulta puuttui. Tätä en tietenkään ymmärtänyt vielä silloin.
Viimeinen asia mitä sinkkuäiti tai yksinhuoltaja elämäänsä kaipaa, on lisää huolia, stressiä ja pettymyksiä, aiheuttavat miehet.
Eheytyminen
Kun lähdin lopulta työstämään näitä haavoja itsessäni erilaisten valmennusoppien avulla, ymmärsin, että kaikki se suorittaminen, puurtaminen, jopa työn priorisoiminen ja siinä onnistumisen tärkeys johtui terveen itsearvostuksen ja rajojen puutteesta.
Jokainen ihmissuhde on tullut eteesi tarkoituksella. Elämäsi ihmissuhteet on paras paikka oppia itsestä sekä eheytyä, kasvaa ja kehittyä henkisesti.
Minulla ei ollut hajuakaan oman elämän syvimmistä arvoista eikä oman arvon tunnosta. Arvoja olin kyllä joskus pohtinut, mutta ne perustui lähinnä siihen, mitä olin oppinut muiden kautta pitämään tärkeinä ja hyvinä asioina elämässä.
En tuntenut itseäni oikeasti, en tiennyt kuka olen muuta kuin äiti ja ne erilaiset tittelit, olo oli usein ”hukassa” ja juureton. Pakenin töihin ja kaikkeen tekemiseen ikäviä tukahdutettujakin tunteita.
Löydettyäni kliseisesti itseni ollessani siellä ja syvällä.. aikani pohjamudissa pyörittyä päätin, että tää Fenix lintu nousee vielä tuhkasta ja näyttää lapsilleen sekä muille samojen asioiden kanssa kamppaileville, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja elämän tarkoitus on jokin muu, kuin epäonnistua, suoriutua ja selviytyä päivästä toiseen.
Ja että myös haastavista lapsuuden lähtökohdista voi ponnistaa pinnalle.
Menneisyys on sun vahvuus, ei heikkous.
Uskaltauduin unelmoimaan isosti.. opiskelin aihetta. Kohta toistakin aihetta ja kolmatta.. Unelmista löysinkin itseni, arvoni, sekä suunnan elämälle. Idea oman näköisestä elämästä ja valmennusalan yrittäjyydestä syntyi.
Elämän tarkoitus luo suuntaa elämälle
Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja nauttia siitä, niin että omasta hyvästä olosta voi jakaa myös muille. Elämän tarkoitus on rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Elämän tarkoitus on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille. -Frank Martela
Elämän tarkoitus on myös eheytyminen ylisukupolvisista traumoista ja taakoista, joita meistä jokainen kantaa jossain määrin mukanaan. Tiedostamalla ja ottamalla vastuun eheytymisestään, ehkäisee näiden siirtymisen omille lapsille ja tuleville sukupolville.
Oletko sinä löytänyt suunnan, kuinka voit toteuttaa sinun elämäsi tarkoitusta omassa elämässäsi?
Ei itselle iloa ja merkityksellisyyttä tuottavien asioiden tekemisen eli suorittamisen kuuluukin uuvuttaa ja masentaa. Se on elimistön keino näyttää lopulta, että hei herää jo! Elämällesi on annettu suunta ja tarkoitus, mutta se on jossain ihan muualla.
Olet tärkeä!
Sydämellä, Ninnu
